|
Recycled Art in Finland /
Kierrätystaide Suomessa
 Recycle artists very often collects nature materials,
trash and found objects. Recycled art is becoming more and
more popular as our world is realizing the extreme importance
of recycling. More often these kind of art is
shown in galleries and museums, less often in nature. The
pioneers of the Ready Made in Finland at the
s1960th were among others: Ismo Kajander and Juhani
Harri. The realist approach involved using familiar
everyday objects in art works. The assemblages made by Harri
(1939–2003) from worn, used and found objects are examples of
how New Realism was expressed in Finland.
 Kierrätystaiteessa käytetään kierrätys-
ja jätemateriaaleja sekä löydettyjä esineitä sekä roskaa.
Niistä rakennetaan veistoksia, installaatioita ja
esinekoosteita. Kierrätystaiteesta on tullut entistä
yleisempää maailman ymmärrettyä kierrätyksen äärimmäisen
tärkeyden. Luonnosta, kaduilta ja kirpputoreilta löytyneistä
esineistä ja esineiden osista tehdään tavallisimmin teoksia
gallerioihin ja museoihin kuin luonnonympäristöön.
Suomessa esinetaiteen uranuurtajia 60-luvulla olivat
mm Ismo Kajander ja Juhani Harri. Todellisuuden
lähestymiseksi otettiin taideteokseen arkipäivästä tuttuja
esineitä sellaisenaan. Harrin kuluneista, käytetyistä ja
löydetyistä esineistä tehdyt esinekoosteet ovat esimerkkejä
sen ajan uusrealistisista toteutuksista
Suomessa.
Juhani Harri
(1939–2003), "Lennossa", 1970-luku. Hasánien
kokoelma
via
alastonkriitikko.blogspot.fi |
From
1964 Juhani Harri began making compositions in boxes
which, when sealed behind glass, became worlds of their
own.
Harri did not set out to buy the objects for
his works as he believed that "everything has to be
found, a sudden light, aura, atmosphere around something
makes it significant”. - "I can use quite ordinary
things in the same way as paints and brushes, and
combine them in the same way..."
Juhani Harri käytti teoksissaan
vanhoja kirpputoreilta, kaatopaikoilta tai luonnosta
löytämiään esineitä, joista rakensi
koosteita lasilla suojattuihin laatikoihin. Kaapista
tuli tilateos – näyttämöllinen tila. Käytetyt, hylätyt
esineet olivat hänelle ”taiteilijan
paletti”, kuten hän sanoi.
Via / Lähde
EMMA Espoo Museum of Modern
Art |
|
80-luvulla aloittaneista
nykytaiteilijoistamme tunnetuimpia ovat Kari
Caven romutavara redymade esinekoosteilla
ja -veistoksilla, Kaarina Kaikkonen kierrätysvaatteista
toteutetuilla tilainstallaatioilla, sekä Janna Syvänoja
luoden kierrätyspaperista koruja, veistoksia sekä
installaatioita. Miina Äkkijyrkkä taas on tehnyt auton
romuista suuria lehmäveistoksia. Jussi Heikkilän taide
käsittelee puolestaan lintuja ja lintutiedettä.
Nykykuvanveiston piirissä
kierrätysmateriaalien käyttö on yleistynyt myös
julkisissa veistoksissa. Mm. Tampereen kaupunki osti kokoelmiinsa Villu Jaanisoon
autonkumeista tehdyn "Kumiankka" veistoksen 2011, jonka
kestävyydeksi on arvioitu 10 vuotta. Teos kiertää
määräajoin eri puolilla kaupunkia ilahduttamassa
kuntalaisia.
Cow Sculptures made from recycled car parts
by Miina
Äkkijyrkkä
Miina Äkkijyrkän lehmäveistokset on
tehty vahoista autón osista
|
Kari Cavén
Jussi
Heikkilä
Pieni lintukirjasto, 1999,
lintukirjat, teräs,
48x107x24 cm
Heikkilä on käyttänyt teosten
lähtökohtana muun muassa sulkia, höyheniä ja
kirjoja.
|
Of the
contemporary Finnish artists that started their career
in the 1980’s, the most famous are Kari Caven with junk
item collages and sculptures, Kaarina Kaikkonen with her
space installations made with recycled clothes, and
Janna Syvänoja who created jewellery, sculptures and
installations from recycled paper. Miina Äkkijyrkkä has
created large cow sculptures from scrapped cars. Jussi
Heikkilä’s art refer to birds and ornithology. Even in
public sculptures, the use of recycled materials has
become more commonplace. For example, in 2011 the City
of Tampere purchased for their collection a sculpture
entitled “Kumiankka” (The Rubber Duck), created form
discarded car tyres by Villu Jaanison, which has a life
expectancy of ten years. The art work tours around the
town to the delight of its citizens.
 |
|
The
"Way" (2000)
installation of Kaarina
Kaikkonen consisting of 3000 men's jackets
on the steps of the Helsinki Cathedral, is
most welknown recycled art work in
Finland.
Kaarina Kaikkosen teos Tie (2000) on Suomen
tunnetuin kierrätysmateriaaleista toteutettu
teos kaupunkiympäristössä. Se koostui
vanhoista puvuntakeista, jotka oli aseteltu
Tuomikirkon portaille Helsingissä. Kaikkonen on käyttänyt vanhoja takkeja ja
paitoja myös monissa muissa
tilateoksissaan. | | |
Villu
Jaanisoo Rubberduck - 2003
”The recycled
tyres that I used as a material function in a way that
the form and surface structure of the duck become almost
baroque-like, relating the work with the tradition and
history of sculpture making. It is also important how
the work relates to the environment where it is
situated, how the work itself adjusts to the history and
characteristics of the site.” Villu Jaanisoo via
OpenArt
Villu
Jaanisoo: Kumiankka 2003, materiaali: käytetyt
autonrenkaat
via OpenArt
Janna
Syvänoja
A PLACE TO BE - 2005 - 16 x 9 x 9 cm -
recycled paper,
steelwire
|
Recycled materials and old handicraft
techniques evoke memories and the value of traditions.” The
artist considers social and cultural sustainability in
addition to ecological issues.
Some rural artists, born
before the 1960’s continue with the re-cycling economy learnt
in their childhood that nothing should be thrown out but must
be re-used in some way. The buy-and–throw-away-culture
remained alien for some of the older generation. Outwardly
they seem to have adapted to this culture and bought
disposable cutlery and crockery for the guests in their
holiday cottage; secretly they washed and re-used these items
time and again. Plastic carrier bags and coffee bags were cut
into materials and used for rag-rugs, and they were plaited
and crocheted into various kinds of mats, and so on. Jars and
containers were kept, in case they were ever
needed.
Aino
Faven,
necklase "Balls" made of plastis bags of fruits /
Kaulakoru "Pallot",
tehty hedelmämuovipusseista. |
Kierrätetty materiaali tai uudella tavalla
käytetty perinteinen käsityötekniikka
nostaa
esiin muistoja ja perinteen arvoa.
Ympäristövaikutusten lisäksi taiteilija pohtii
menetelmien ja materiaalien sosiaalista ja kulttuurista
kestävyyttä.
Ennen 60-lukua maaseudulla syntyneistä
taiteilijoista osa myös jatkaa lapsuudessa opittua
kiertotalouden ajatusta, ettei mitään heitetä pois vaan
käytetään uudessa käyttötarkoituksesta. Osalle vanhempaa
sukupolvea kertakäyttökulttuuri jäi oudoksi.
Ulkonaisesti saatettiin osittain antaa periksi ja kattaa
kertakäyttöaterimet mökkivieraille, jotka sitten salaa
pestiin ja käytettiin moneen kertaan. Muovikassit ja
kahvipussit perinteen mukaisesti leikattiin
matonkuteiksi ja virkattiin, solmittiin ja kudottiin
erilaisia muovimattoja jne. Purkit ja purnukat
laitettiin talteen, jos joskus löytyisi käyttötarve
jne. |
Today`s most significant contemporary art is integration
of art, biosciences and ecoactivism. Visual artist
Timo Vartiainen belongs the pioneers of ecoart with the
project RUBBISH 1992: The Archaeology of a Dump. Visual artist
Tuula Nikulainen worked as the designer and co-ordinator of
the Halikonlahti Green Art Trilogy 2006-2011. The main idea
was to establish an ecological approach as one strand of
Finnish art. It was a cross-disciplinary event joining
environmental protection and art. In Helsinki Kaisa Salmi
created “Muovivyöry” (Plastic Avalanche) in the forecourt of
Kamppi shopping centre in 2010. The gigantic plastic avalanche
sculpture was made of 11 tons of plastic rubbish. In addition
to the idea of re-cycling, the ecoactivist forum had arrived
in Finnish art to stay.
Tämän päivän taiteessa merkittävässä asemassa on
ympäristöasioihin liittyvä aktivistinen taide. Kuvataiteilija
Timo vartiainen kuuluu ekotaiteen pioneereihin maassamme
ROSKAA, erään kaatopaikan arkeologiaa projektillaan 1992.
Kuvataiteilija Tuula Nikulainen toimi Halikonlahti Green Art
Trilogy`n 2006-2011 suunnittelijana ja
co-operaattorina. Sen tavoitteena oli vakiinnuttaa ekologiaan
pohjautuva lähestymistapa yhdeksi taiteen osa-alueeksi Suomen
taide-elämään. Se oli poikkitaiteellinen ja -tieteellinen
ympäristönsuojelun ja taiteen yhdistävä tapahtuma. Helsingissä
Kaisa Salmi taas teki "Muovivyöryn"
ostoskeskus Kampin eteen 2010. Valtava muovivyöryveistos oli
tehty 11000:sta kg muovijätettä. Kierrätyksen lisäksi
ympäristöasioihin liittyvä aktivistinen taide oli tullut
Suomen taide-elämään jäädäkseen.
|
ROSKAA,
erään kaatopaikan arkeologiaa / RUBBISH, the Archaeology
of a Garbage Dump. (1992).
Timo P.
Vartiainen Kodin Garbologiaa 2014 / Home Garbology
2014
|
RUBBISH - Archaeology of a Garbage
Dump by landscape architect Henrik Jensen, Copenhagen
and visual artist Timo
Vartiainen, Helsinki
"In 1992, together with
a Danish landscape architect Henrik Jensen, we made an
’archeological excavation’on a gigantic dump area
abanboned in 1980. We studied and documented 15. 000
kilos of waste and found an amazing variety of
unmouldered material, such as a called ”Environment and
Art Education” written by Heta Kauppinen. – Our
dear dump turned into a mirrow of today’s narcistic
culture. The ensuing exhibition consisted of photos and
installations constructed of found material,
diaries (Vartiainen) and an architectural plan (Jensen)
for the ”Dump of the Future” which would be located next
to the Finlandia Building as a source of energy, a park
and a landmark a new thinking." - tells Timo
Vartiainen
ROSKAA, erään kaatopaikan arkeologiaa
tekijöinä ovat maisema-arkkitehti Henrik Enslev Jensen
(Kööpenhamina) ja kuvataiteilija Timo
Vartiainen (Helsinki)
"Kesällä 1992 kaivoimme
'arkeologisen kuopan' Helsingissä Iso-Huopalahden
kaatopaikalla, joka oli ollut käytössä 1963–1980.
Kaatopaikka kätkee alleen 27 hehtaaria maata, entisen
merenrantanityn – tilavuus vastaa 50 -kerroksista taloa
ja jonka pohjan ala on 150 m x 150 m. Nostimme
yksinkertaisilla työkaluilla kahdessa viikossa 25
kuutiota eli 15 000 kiloa 'roskaa'.Kuopassamme avautui
loputon kirjo 15 vuotta aiemmin (1978) pois heitettyä
tavaraa, kuten hapettomassa tilassa lähes tuoreena
säilynyt kurkku, lukukelpoinen kirja "Environment and
Art Education" (Heta Kauppinen) tai useita kuutioita
käyttökelpoista puuta, jotka palautimme
kiertoon.
Monialainen projekti sisältää mm.
installaatioita, valokuvia ja päiväkirjoja (Vartiainen)
sekä Jensenin suunnitelman "Tulevaisuuden kaatopaikka”
sijoitettuna Finlandia-talon viereen puistoksi,
energialähteeksi ja uusien arvojen
merkiksi." |
RecycledArt.fi
web pages use the label “recycled art” for any art work that
uses mostly recycled materials. Recycled art is also called
junk art. RecycledArt.fi features design as well as visual
art. While it is attempted to apply art to everyday life, the
distinction between popular art and other art begins to blur.
Visual Artist Anne Pehkonen looks at events from the point of
view of communal and environmental connections. She is looking
for an answer to the question: what makes events communal art?
In the end she asks, if you can call common cultural activity
and traditional voluntary work communal art, and in the final
analysis, does it matter, what you actually call them? Anne
Pehkonen calls her project Snowball 2008-2018 a communal
performance. She cuts white carrier bags into threads and
crochets them into a ribbon, rolling it into a large ball,
with the help of participants. As well as working together,
they will also discuss climate change. Anne Pehkonen raises
every person to the position of a judge, with his or her
personal decisions. Even recycled art can be a materially
unlimited art work.
Anne
Pehkonen Snowball avoin performanssi, Ars
Sippola
RecycledArt.fi
sivustolla käytetään kierrätystaide-nimikettä teoksista,
joissa materiaalit valtaosin ovat kierrätettyjä.
Kierrätystaidetta kutsutaan myös roskataiteeksi.
RecycledArt.fi esittelee kuvataiteen lisäksi
muotoilua. Taiteen pyrkiessä osallistumaan
arkielämään ei myöskään raja käyttötaiteen ja muun taiteen
välillä ole enää selvä. Kuvataiteilija Anne
Pehkonen tarkastelee
tapahtumia yhteisö- ja ympäristösidonnaisuuden näkökulmasta.
Hän etsii vastausta kysymykseen mikä tapahtumista tekee
yhteisötaidetta. Loppujen lopuksi kysyen, ovatko yhteinen
kulttuuritoiminta ja perinteiset talkoot yhteisötaidetta ja
onko sillä miksi niitä nimittää lopputuloksen kannalta
merkitystä! Anne Pehkonen kutsuu Snowball
projektiaan 2008-2018 yhteisölliseksi performanssiksi.
Hän leikkaa valkoisia muovikasseja suikaleiksi ja virkaa siitä
yhdessä kanssaolijoiden kanssa ketjusilmukkanauhaa
kierittäen sitä palloksi. Yhteisen tekemisen lisäksi
keskustellaan ilmaston muutoksesta. Anne Pehkonen nostaa
jokaisen ihmisen valintoineen ratkaisijan paikalle.
Kierrätystaidekin voi olla myös esineellisesti rajautumaton
teos.
-
by curator visual artist Lea
Turto
|
Recycled Art in
Finland
RecycledArt.fi presents
- online exhibitions
- directory of finnish
recycle artists
- homepages of featured artists
-
news
Kierrätystaide
Suomessa
RecycledArt.fi
esittää
-
nettinäyttelyitä
- Suomen kierrätystaiteilijoiden
hakemiston
- kuratoitujen taiteilijoiden
esittelyitä
- uutisia |
z2o Sara Zanin Gallery in Rome presents the
works of Kaarina
Kaikkonen 28.3.–16.5.2015.
Kaarina Kaikkonen: I Feel
Safe (2015); z2o Sara Zanin Gallery
More exhibition
photos:
http://www.artequando.it/z2o-sara-zanin-gallery-kaarina-kaikkonen/
Laaja
tuotannon esittely z2o Sara
Zanin http://www.z2ogalleria.it/kaarina-kaikkonen-2/
Aiemmasta
Italian näyttelystä videohaastattelu, työn rakentamista jne.
COLLEZIONE
MARAMOTTI - KAARINA KAIKKONEN "ARE WE STILL GOING
ON?
Featured Artists / Sivuston Taitelijat
|
